Utopian ja kolonialismin suhteesta

Kirjoitin utopian ja kolonialismin suhteesta Suomen Lähi-idän instituutin ylläpitämään blogiin. Halusin jakaa tekstin vielä omankin blogini kautta (tässä linkki) ja avata samalla hieman laajemmin utopian kriittisen tutkimuksen tärkeyttä.

Koronakriisi on tuonut utopiat takaisin poliittiseen keskusteluun. Suurimmat konsulttitalotkin (Deloitte, Mckinsey, jne) mainostavat nyt utooppisen ajattelun ja uudelleenkuvittelun tärkeyttä. Kaiken tämän mielikuvituksen hehkutuksen keskellä halusin tuoda esiin myös utopian pimeämpiä puolia. Palestiina, valitettavasti, tarjoaa siihen hyvää materiaalia.

Tähän teemaan liittyen tulee mieleen myös se edellinen historiallinen hetki – 1968 – jolloin utopiasta ja mielikuvituksesta puhuttiin innostuneesti. Kriittisen teorian edustajat, situationistit, taiteilijat ja aktivistit onnistuivat nostamaan mielikuvituksen politiikan keskiöön. ‘All power to the Imagination’ oli se slogan joka tiivisti kevään 1968 toivon ja kaaoksen. Tunnetun vitsin mukaan pääoma kallisti korvansa, nyökkäsi, ja toi areenalle kulttuuriteollisuuden: massamedian ja proto-Netflixit.

Utopioiden pimeän puolen tutkiminen haastaa myös erityisesti poliittisessa vasemmistossa suosiossa olevaa ajatusta siitä, että eläisimme mielikuvituksettomassa todellisuudessa; että kylmä ja kova rationalismi olisi tukahduttanut myytit ja mielikuvituksen. Todellinen ongelma ei kuitenkaan ole mielikuvituksen puute vaan se, millainen mielikuvitus sosiaalista todellisuutta rytmittää. On utopioita jotka tuhoavat ja utopioita jotka säilyttävät; fiktiota joka lisää väkivaltaa ja fiktiota joka poistaa sitä. Utopian tarkastelu osana kolonialismin historiaa auttaa myös huomaamaan utopian materiaalisuuden: sillä kuka kuvittelee ja missä, on väliä. Konsulttien mainostama uudelleenkuvittelu on erilaista kuin vaikkapa Extinction Rebellion-liikkeen, tai tässä tekstissä viitattujen palestiinalaisten kirjailijoiden utopiat.

Kirjallisuuden lajina utopia on pitkään ollut osa kolonialismia. Tullut suosituksi aina kolonialismin aaltojen yhteydessä. Yllä linkitetyssä tuon hieman esiin näitä pitkiä historiallisia juuria jotka, kuin huomaamatta, sitovat utopian ja väkivallan yhteen.

Utopian kritiikki ei tietenkään tarkoita utopian hylkäämistä. Se tarkoittaa vain varovaisuutta utopioita kohtaan. Sitä, että parantavia utopioita löytyy tuskin sieltä, mihin valokeila kohdistuu kaikkein kirkkaimmin.

Advertisement

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s