Piilaakson varjopuolia ei käsitellä julkisuudessa riittävästi

Kaupungit ja valtiot ympäri maailmaa pyrkivät ottamaan mallia Piilaaksosta. Sen vuoksi Israelista löytyy Silicon Wadi, Keniasta Silicon Savannah ja Irlannista Silicon Fen. Yrittäjä ja riskisijoittaja Mårten Mickosin mielestä (HS 19.12) Suomenkin pitäisi rohkeammin tavoitella Piilaakson ”sielua ja kulttuuria”. Piilaakson menestyneimpiin Suomalaisiin kuuluvan Mickosin kirjoitus ei kuitenkaan anna todellista kuvaa Piilaakson varjopuolista.

Yksi keskeisistä Piilaakson varjopuolista liittyy kaupunkielämän monimuotoisuuden katoamiseen. Innovaatiotalouden urbaaneja keskuksia: San Franciscoa, Oaklandia ja Seattlea tarkastelleet tutkijat ovat huomanneet, että riskipääoman ja teknologiatyön kasautuminen urbaanille alueille on johtanut massiivisiin, ei-valkoisten ja köyhien yhteisöjen karkoituksiin. ’Anti-Eviction mapping project’ –nimellä kulkeva tutkimusprojekti on esimerkiksi jäljittänyt, kuinka innovaatiotalouden boom&bust syklit korreloivat San franciscon ja Oaklandin latino- ja Afroamerikkalaisen väestön häätöjen kanssa. Esimerkiksi vuonna 2014 San Franciscoon sijoitettiin yhteensä 20 miljardia riskipääomaa (tämä vastasi lähes puolta kaikista pääomasijoitusten virroista Yhdysvalloissa). Samana vuonna häätöjen määrä kasvoi San Franciscossa  54,7 prosenttia.

Tutkijoiden mukaan 69 prosenttia näistä häädöistä tapahtui neljän korttelin säteellä teknologiateollisuuden bussipysäkeistä. Pysäkeiltä,joilta teknologiayhtiöiden tummennetuilla ikkunoilla varustetut bussit hakevat työntekijänsä toimistoihin. Nämä pysäkit sijaitsevat usein San Franciscon latino- ja afroamerikkalaisten yhteisöjen alueilla, jotka ’urbaanin sykkeensä’ vuoksi ovat teknologiateollisuuden työntekijöiden suosiossa. Vuosien 2010-2014 vuosien välisenä aikana afroamerikkalaisten osuus onkin vähentynyt San Franciscossa noin 5 prosentin vuositahtia. Ei-valkoisten kehojen häätöä innovaatiotalouden keskittymistä lisää myös innovaatiotalouden saasteiden epätasa-arvoinen jakaantuminen: saastuttava teollisuus keskittyy nimittäin neljä kertaa todennäköisemmin latinoalueille kuin sinne, missä valkoiset ovat enemmistö. Ei ehkä ole yllätys, että myös vaarallisimmat ja matalapalkkaisimmat työtehtävät keskittyvät Piilaaksossa rodullistetuille ja sukupuolitetuille kehoille.

Kuva. Protesti ‘Google-busseja’ vastaan San Franciscossa.. Yksityiset bussit hyödynsivät San Franciscon julkisia bussipysäkkejä. Protesteissa busseja nimettiin ‘conquistador-busseiksi’. Wikicommons

Ylläolevaa dataa vasten on suorastaan irvokasta, kuinka Mickons esittää Piilaakson todellisuuden:

korttitalon hajoaminen ei tarkoita piilaaksolaiselle häviötä. Se tarkoittaa mittarien nollaamista. Painetaan uudestaan kaasua. Luovan tuhon käsite pätee myös omaan ympäristöön. Jos leikkiä ei kestä, saa poistua. Uusia tulokkaita löytyy aina.”

Vaikka Mickons tuokin tekstissään esiin myös Piilaakson ongelmia, on hänen ydinviestinsä se että ”Piilaaksolaista ohjaavat mahdollisuudet, eivät ongelmat”. Piilaksolainen, Mickos tiivistää, ”katsoo eteenpäin ja harvoin taaksepäin”. Mickos ei ole ainoa joka hehkuttaa juuri Piilaakson kulttuurin tulevaisuus-suuntautuneisuutta. Omassa tutkimustyössäni Piilaaksossa ja muissa innovaatiotalouden keskuksissa olen jatkuvasti törmännyt samaan ilmiöön. Menneisyyden tai nykyisyyden sijaan, innovaattorit ja start-up yrittäjät haluavat keskittyä vain kirkkaana hehkuvaan tulevaisuuteen.

Piilaaksolla on kuitenkin menneisyytensä, joka saattaisi auttaa ymmärtämään myös sen nykyisyyttä. Nykyinen Piilaakso nimittäin perustettiin maalle, joka vietiin väkivalloin sen alkuperäisiltä asuttajilta eli Amerikan alkuperäiskansoilta.  Kristillisistä missioista kulta- ja teknologiakuumeeseen, Piilaakson historia on täynnä valkoisia uudisasukkaita, joiden innovaatiot ja edistyksen projektit on nähty oikeutuksena maan haltuunottoon. Piilaakso, eilen ja tänään, näyttääkin perustuvan jatkuvaan erilaisuuden karkoittamiseen alueelta. Ei ehkä ole sattumaa että start-up yrittäjiä ja riskisijoittajia kutsutaankin alan kirjallisuudessa usein ’cowboyksi’, ’lähetyssaarnaajiksi’ ja ’pioneereiksi’ – termeillä jotka viittaava Kalifornian kolonisointiin.

Koloniaali menneisyys on vaikuttanut suoraan myös Piilaakson menestystarinaan. Piilakson perustaminen Santa Claran maakuntaan oli nimittäin mahdollista sen vuoksi, että alueella oli niin paljon halpaa maata. Tuo halpa maa synnytettiin politiikan keinoin – julistamalla Kalifornia ’ei-kenenkään maaksi’ ja siten viemällä alkuperäiskansojen omistusoikeudet.  Stanfordin yliopisto, jota yleisti pidetään Piilaakson kehtona, on myös perustettu anastetulle maalle, jolla ennen yliopistoa sijaitsi alkuperäiskansojen pakkotyökeskus. Stanfordin yliopiston perustaja Leland Stanford olikin kuuluisa ’intiaanien’ murharetkien järjestäjä ja rahoittaja. Piilaakson alueella asuu nykyään noin 80 eri alkuperäisheimoa, jotka yhä taistelevat maaoikeuksiensa puolesta.

Alkuperäiskansoja on myös käytetty halpatyövoiman ja tuotannon ulkoistamisen laboratorioina Piilaakson historiassa. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on usein Piilaakson historian merkittävimpänä yhtiönä esitelty Fairchild Semiconductor, joka 1960-luvulla siirsi intensiivisimpiä mikroprosessorivalmistuksen työvaiheita Navajo-intiaanien New Mexicossa sijaitsevaan reservaattiin. Fairchildin markkinointimateriaaleissa Navajot esitettiin ideaalina ”esi-digitaalisena työvoimana”, joka pystyi hyödyntämään ”ikiaikaista luovuuttaan” ja ”notkeita sormiaan” mikropiirien tuotannossa. Yhdysvallat tuki Fairchildin levittäytymistä alkuperäiskansan alueelle erinäisin verohelpotuksin ja tuin. Lisäksi Fairchild pystyi maksamaan alempaa palkkaa Navajo-työntekijöilleen, sillä minipalkkavaatimukset eivät Yhdysvalloissa koskeneet reservaattien aluetta.  Piilaakson globalisaatioprojektissa Navajo-reservaatin rooli on merkittävä, sillä se toimi laboratoriona teknologiatyön ulkoistamiseen halpatuotantoalueille. Fairchild tulikin 1970-luvulla kuuluisaksi siitä että se alkoi ensimmäisenä Piilaakson yhtiönä laajamittaisesti ulkoistamaan työtä kaakkois-Aasiaan. Navajo-reservaatista se oli lähtenyt, kun Navajot olivat alkaneet organisoitumaan parempien työolosuhteiden ja palkkatason vaatimiseksi. Yrityksen markkinointiviestinnässä kaakkois-aasialaisia naisia kuvailtiin samoin kuin Navajo-naisia: nopea ja notkea sormisiksi, ja sinnikkäiksi työntekijöiksi. Tämä lyhyt esimerkki historiasta kuvaa sitä, kuinka kolonisoidut ja rodullistetut populaatiot toimivat usein laboratoriona pääoman teknologioiden kehittämisessä.

Piilaakson sielu, jota Mickons hehkuttaa, onkin ehkäpä väkivaltaisempi kuin ensisilmäykseltä näyttää. 

Mickensin tekstissä jää piiloon myös Piilaakson globaali ulottuvuus. Piilaakso ei ole vain start-up yrittäjien tai ’immateriaalisen talouden’ leikkikenttä Kaliforniassa, vaan globaali työnjaon ja resurssikulutuksen järjestelmä. Mickonsin mukaan Piilaaksossa ”jokainen saa olla oma itsensä, kunhan hänellä on korkealle asetettu tavoite”. Olisi hyvä pohtia pitääkö tämä väite paikkaansa muille kuin Piilaakson eliitille. Kestämättömät työolosuhteet Amazonin varastoissa, ympäristötuhot Perun ja Bolivian lithium-kaivoksilla tai itsemurha-aallot Apple-tuotteiden kokoonpanotehtailla Kiinassa kuuluvat aivan yhtälailla Piilaakson todellisuuteen. Piilaaksoon kuuluvat myös jatkuvasti kasvavat digitaalisen talouden päästöt jotka ylittävät joidenkin tutkimusten mukaan jo lentomatkailun aiheuttamat päästöt.Piilaakso on siis muutakin kuin Elon Muskin unelmat Mars- valloituksesta.

Mickonsin teksti asettuu osaksi jo kauan jatkunutta start-up yrittäjien ja riskisijoittajien kertomusta ‘luovasta taloudesta’. Myös julkisuudessa esitelty Piilaakson kritiikki on ollut usein eliitin sisällä käytävää keskustelua teknologiateollisuuden representaatiosta. On tietysti pöyristettävää, että  esimerkiksi vuonna 2016 vain 2% sijoituksista meni naisten johtamille teknologiayhtiöille ja start-upeille – tämä siitä huolimatta että naiset johtavat noin 40% teknologiayhtiöistä. Vielä pöyristettävämpää on kuitenkin köyhien ja rodullistettujen naisten asema innovaatiotaloudessa. Jostain syystä köyhien rodullistettujen naisten feminismi ei ole kuitenkaan kuulunut Piilaakson feminismiin. Saasteiden, varallisuuden tai terveyden sukupuolittuneisuuden sijaan, Piilaakson feminismissä unelmoidaan siitä, kuinka tärkeää olisi saada uusia Sheryl Sandbergeja teknologiayritysten johtoon. Start-up eliitin sisäisen keskustelun sisään nyt olisikin aiheellista saada muitakin, tutkimukseen perustuvia ääniä julkiseen keskusteluun. Tämä olisi tärkeää myös siksi, että meneillään oleva pandemia on tehnyt Piilaaksosta yhä vahvemman. Vuoden 2020 kolmas kvartaali oli Piilaaksoon kohdistuneissa pääomasijoituksissa kaikkien aikojen paras. Teknologiajätit ovat kasvattaneet arvoaan samaa tahtia kun hengitysilma on muuttunut yhä vaarallisemmaksi. Jos todella haluamme  yhteiskuntaa, jossa kaikki voivat olla luovia ja ’omia itsejään’– olisikin ehkä parasta katsoa muualle kuin Piilaakson ummehtuneisiin fantasioihin.

ps. Mickonsin tekstin ohella Hesarissa julkaistiin (19.12) myös toinen Piilaaksoon kytkeytyvä tarina. Siinä ’eturivin teknologivaikuttaja’ Caterina Fake kertoo vaikeuksistaan Suomen maahanmuuttoviranomaisten kanssa. Fake kysyy aiheellisesti, että mikäli hänellä on Suomen byrokratian kanssa näin haastavaa, millaista Suomeen asettuminen on heille joilla ei ole vastaavia taloudellisia resursseja. Faken konkreettinen ehdotus Suomen maahanmuuttojärjestelmän korjaamiseksi on kuitenkin vähemmän solidaarinen. Fake ehdottaa nimittäin erityistä ’sijoittajaviisumia’ joka mahdollistaisi nopeamman käsittelyajan ja joustavamman maahantuloprosessin pääomasijoittajille. Tämän kaltaisia ehdotuksia on vaikea pitää minään ’kansainvälistymisen’ ja ’suvaitsevaisuuden’ projekteina. Yhteiskunnan avoimuutta ei mitata sillä, kuinka nopeasti eliitti pääsee pyyhältämään rajojen läpi, vaan sillä, kuinka nopeasti myös kaikki muut voivat näin tehdä.  

Tämä teksti on perusteellisempi versio Helsingin Sanomissa 29.12.2020 julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Tekstissä on myös yksi korjaus: Helsingin Sanomissa julkaistussa tekstissä kirjoitin “Applen kokoonpanotehtaista” vaikka kyseessä on Apple-tuotteiden kokoonpanotehdas (Foxconn).

Teksissä käytetyt lähteet:

Henderson, J. W. “The new international division of labour and American semiconductor production in Southeast Asia.” Multinational Corporations and the Third World, by C. Dixon, D. Drakakis-Smith and HD Watts (2012): 91-117

Irani, L. (2018). “Design thinking”: Defending Silicon Valley at the apex of global labor hierarchies. Catalyst: Feminism, Theory, Technoscience4(1).

Nakamura, L. (2014). Indigenous circuits: Navajo women and the racialization of early electronic manufacture. American Quarterly66(4), 919-941.

Maharawal, M. M. (2017). SAN FRANCISCO’S TECH-LED GENTRIFICATION.  Chapter 3: 30 – 43 In Hou, J., & Knierbein, S. (Eds.). (2017). City unsilenced: Urban resistance and public space in the age of shrinking democracy. Taylor & Francis.

Maharawal, M. M., & McElroy, E. (2018). The anti-eviction mapping project: Counter mapping and oral history toward bay area housing justice. Annals of the American Association of Geographers108(2), 380-389.

Pellow, D. N., & Park, L. S. (2002). Silicon Valley of Dreams: Immigrant Labor, Environmental Injustice, and the High Tech Global Economy.

Pellow, D. N. (2003). High Tech Environmental Racism: Silicon Valley’s Toxic Workplaces. In Racial Liberalism and the Politics of Urban America (pp. 249-268). Michigan State University Press.

Pitchbook (2020).Q3 Venture Capital Webinar. Tiivistelmä datasta: https://files.pitchbook.com/website/files/pdf/VM_3Q_2020_Webinar_Deck_Final.pdf

Pitti, Stephen J. 2003. The Devil In Silicon Valley: Northern California, Race, and Mexican Americans. Princeton: Princeton University Press

Rana, S. (2010). Fulfilling Technology’s Promise: Enforcing the Rights of22 Women Caught in the Global High-Tech Underclass. In Women, Science, and Technology (pp. 336-356). Routledge.

Ramirez, R. K. (2007). Native hubs: Culture, community, and belonging in Silicon Valley and beyond. Duke University Press.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s