Ahdistusta pakoon: eli kuinka mindfulnessista tuli osa innovaatiokapitalismia 

Ensimmäinen Gautama Buddhan teko oli jättää palatsin portit, vallan keskittymä taakseen. Vain niiden ulkopuolella hän pystyi kohtaamaan Köyhyyden, Kuoleman ja Kärsimyksen – ja ymmärtämään että hänen vapautumisensa on sidoksissa muiden elävien ja tuntevien olentojen vapautukseen.

Salvador Dalin maalaus uudelleensyntymästä (1947)

2000-luvun lännessä idän filosofiat ovat jälleen tulossa muotiin (Walsh 2016). Menestyspaineiden, ilmastoahdistuksen ja verkostoitumisen vuosisadalla kaivataan pakoreittiä, tilaa jossa tuntea armollinen unohdus. Mindfulnessia ja joogaa paketoidaan uraohjusten, ahdistuneiden vanhempien ja riittämättömyyden tunteesta kärsivien nuorten tarpeisiin.  Itseoppineita, ‘idästä’ inspiroituneita valaistuneita putkahtelee sosiaaliseen mediaan kuin sieniä sateella.

llmiössä ei sinänsä ole mitään uutta. Onhan ‘Itä’’ jo pitkään ollut peili, jota vasten lännen omakuva ja ideaalit syntyvät:

Keskiaikaisissa kartoissa Itä on hirviöiden, pakanoiden ja ihmeiden maa.

Imperialismin ja kolonialismin hallintokoneistoille Itä on itse kaaos, kyvytön hallitsemaan itseään.

1800-luvun yläluokalle Itä on aistillisuuden ja estetiikan huipentuma; unien leikkikenttä.

Kylmän sodan maailmassa Itä on vastakohta vapaudelle.

Ja yhtäkkiä,

‘Itä’ on  individualistinen menestysteologia.

Viiden minuutin meditaatiotuokio ennen seuraavaa kokousta.

‘Idästä’ onkin kapitalistisen maailmankuvan alttarilla tullut yksilöllisyyden, luovuuden ja menestyksen ikoni; houkutteleva vaihtoehto ummehtuneelle protestanttiselle etiikalle. ‘Itä’, uudessa kapitalistisessa muodossaan, nousee ennen kaikkea Piilaakson high-tech keskittymästä ja leviää sieltä muihin urbaaneihin keskuksiin.


Ristiretkiläinen myyttisessä Idässä ( lähde: Wikicommons)

Amerikkalainen sotilas matkalla itään sisäisesti ja ulkoisesti ( lähde:arl.army.mil)

Jean-Leno Geromen maalaus eksoottisista idästä (lähde: commons/wikimedia).

OSA 1. Mindfulness-kapitalismin nousu

“”He (Steve Jobs) told me that in order to reconnect with what I believed as the mission of the company I should visit this temple that he had gone to in India”

Mark Zuckerberg

Pelkästään yhdysvalloissa Mindfullnessista on 2000 -luvulla kasvanut yli miljardin dollarin bisnes. Mindfulness on osa houkuttelevaa urbaania elämäntapaa ja menestysyritysten HR-strategiaa. Voidaankin puhua ‘mindfulness-kapitalismista’ jossa henkisen vapautumisen ja syvällisen ihmisluonteen ihanteet tuotteistetaan ja sopeutetaan osaksi pirstaloituneen, epävarman ja kiihtyvän työelämän vaatimuksia (Walsh 2016). Piilaakso on tämänkaltaisen ‘mindfulness-kapitalismin’ globaali keskus. Piilaakson maailmalle vieneet teknologiayritykset ovatkin kuuluisia siitä, että ne tarjoavat aamujoogaa ja meditaatiota osana työviikkoa. Esimerkiksi Googlen oma meditaatio-instituutti, ‘Search Inside Yourself Leadership Institute’, opettaa kuinka meditaatio ja itsetutkiskelu johtaa parempaan tehokkuuteen ja luovuuteen työpaikalla. Piilaakson suosituimpiin kuuluva ’Hack yourself’ -kurssi puolestaan yhdistää Zen-meditaatiota, kognitiotutkimusta ja ravintotieteitä ‘onnellisuuden ja tehokkuuden’ kasvattamiseksi  Myös perinteisemmät korporaatiot, kuten öljy- ja kaasubisneksessä vaikuttava Shell, ovat “Piilaakson mielentilan innostamana” perustaneet meditaatio -ohjelmia innovaatioiden kehittämistä varten.

Jos autoritääristen teknologiayhtiöiden tarjoamat työtehoa lisäävät kurssit(1) ovat täynnä (kuten ne usein ovat) on Mindfulness -harrastajille onneksi tarjolla globaalisti  yli 1300 appia, jotka voi ladata puhelimeen oman meditaatio-ohjelman aloittamiseksi. Instagram ja sosiaaliset mediat täyttyvät kauniista, notkeista vartaloista luoden kuvaa siitä, miltä menestys näyttää “vapaa-ajalla”.  

Mindfulness tutkija Ellen Langer esittää, että oikein tehty, henkilökohtaisen ja työelämän roolit yhdistävä mindfulness, lisää paitsi kaupallistettavien innovaatioiden todennäköisyyttä myös ihmisten karismaa ja vetovoimaa. Saman tutkijan mukaan mindfulness myös parantaa puhelinmyyjien tulosta, tekee naisjohtajista miellyttävimpiä patriarkaalisessa ympäristössä ja  lisää todennäköisyyksiä päästä fortune 500- eli maailman rikkaampien henkilöiden listalle. Hyviä syitä meditaatiolle siis löytyy.

Yksilön näkökulmasta mindfulness tuo parhaimmillaan vakauden tunteen poukkoilevan työelämän keskelle. Sillä voi olla työelämän myrskyjä tyynnyttävä, onnellisuutta ja menestystä tuottava vaikutus. Sanomattakin on tietysti selvää, ettei buddhalainen mindfulness pyrkisi kohti onnellisuutta tai sovittamaan henkistä etsintää ja työroolia toisiinsa. Työelämän institutionaalisten turvaverkkojen ja pitkien uraputkien kadotessa, työntekijän on joka tapauksessa haettava yhä enemmän vakautta sisäisistä voimavaroistaan ja tässä mindfulnessista voi olla suuri hyöty. Työelämän ja meditaation integraatio vahvistaa myös työnantajan kannalta myös hyödyllistä ajatusta siitä, että työpaikka voi olla itsensä ja omien unelmien toteuttamisen areena. Itsemurha-aaltoja Kiinassa aiheuttaneille, veronkiertoon, vaalimanipulaatioon, kestämättömään kaivannaistoimintaan ja maapolitiikkaan osallistuville teknologiayhtiöille kuvat henkisistä ylevistä päämääristä ovat erityisen mieluisia. Luovathan ne kriisissä olevalle neoliberalismille positiivista, moraalista imagoa (Bloom 2017).

Kapitalistisen mindfulnessin ja koko positiivisen psykologian maailmankuvaan edellä mainitut poliittiset ongelmat eivät onneksi kuulu.

Aikamme suuriin paradokseihin kuuluu siis se, että fragmentoituneiden työmarkkinoiden, hajoavien informaatioaaltojen ja pinnallisten digiheimojen valtiaat opettavat meille keskittymiskykyä ja myötätuntoa. Mindfulness auttaa paitsi tyynnyttämään ahdistuneita työelämän sotureita, ja siten toimii eräänlaisena oopiumina kansalle, myös tarjoaa globalisoituneelle hajautuneelle kapitalismille itselleen merkityksellisyyttä. Todistuksen siitä, että kapitalismin viitekehyksen sisällä voidaan rakentaa kaikkein herkintä ihmisyyden osa-aluetta, uutta minuutta. Tästä näkökulmasta käsin, mitään henkistä tai yksityistä ’ulkopuolta’ ei enää tarvita sillä henkisyys ja todellinen minuus on saavutettavissa markkinamyönteisen elämäntavan sisältä. Tiivistetysti, valaistumisen – jonkin pyhän – kokemiseksi ei enää tarvita matkaa valtavirran ulkopuolelle, vaan se voidaan saavuttaa hallitusti, osana työelämää. 2000-luvun Zarathustran ei enää tarvitse kivuta vuorelleen, mahdollisesti vaarallisten ajatusten pariin.

Miksi mindfulnessista on sitten tullut olennainen osa kapitalismia ja millaisia seurauksia ’Idän’ ja innovaatiokapitalismin liitolla on? Ymmärtääksemme tämän, on hypättävä syvään päätyyn eli kapitalismin luonteessa tapahtuneeseen muutokseen.

OSA 2. Henkinen on poliittista; Henkinen on taloudellista.

“Have the courage to follow your heart and intuition”

Steve Jobs

Kapitalismi on läpeensä henkinen järjestelmä. Sen historia on paitsi tarina tavoista järjestää materiaaliset suhteet, myös kertomus uuden mielikuvituksen leviämisestä (Lent 2018; (2). Usko yksilöön, lineaariseen messiaaniseen aikaan ja ahneuteen ihmistä hallitsevana piirteenä muodostavat kapitalistisen mielikuvituksen pyhän kolminaisuuden ja ontologisen pohjan (3).

Teollisuuskapitalismin tiloissa, tehtaissa, rutiinityössä ja massatuotannossa, tämä pääoman ontologia levisi mielen tylsistyttämisen kautta. Kuuliaisuutta ja perhekeskeisyyttä korostava protestanttinen etiikka, loivat tälle ‘tylsistyttämiselle’ sen tarvitseman ideologisen pohjan.  Marx kutsui tätä prosessia osuvasti ‘vieraantumiseksi’, käsite, jolla Marx pyrki kuvaamaan kuinka osallistumalla turruttavaan ja hajautettuun tehdasmaiseen tuotantoon, työntekijät usein menettivät taidot ja mahdollisuudet kuvitella materia ja sen merkitys elämässä uusiksi. Yann Moulier-Boutangin (2011) mielestä (4) 2000-luvun globaalissa innovaatiokapitalismissa vieraantumisen luonne, etenkin talouden keskuksissa, on muutoksessa. Tylsistyttämisen sijalle on ilmestynyt mielen virkistäminen: luovuuden, intuition ja kekseliäisyyden kasvattaminen kapitalismin viitekehyksen sisällä (2011). Talouden syklien muuttuessa yhä lyhytjänteisemmiksi ja globaalimmiksi, keskeistä innovaatiotalouden myyttien mukaan on jatkuva uusiutuminen ja ’virkistäytyminen’ turruttavan toiston sijaan.

Innovaatiotaloudessa mindfulness nivoutuu osaksi ’itsensä kehittämistä’ ja yrittäjyyden ihannekuvan rakentamista. Ihannekuvan, josta Ulrich Beckin (2010) mukaan on tullut yksi merkittävimmistä globaaleista symboleista. Koodareista, pyörälähettiläisiin ja siivoojiin – kaikilta odotetaan nyt yrittäjämäistä asennetta työelämään vaikka todellisuudessa vain riskit (voittojen sijaan) on ulkoistettu heille.

Yrittäjän ideaali hyödyntää runsaasti myyttistä kuvastoa, johon mindfulness on helppo sulauttaa. Yrittäjämäistä ihannetta tutkineiden Richard Sennetin (2007) ja Thomas Marttilan (2013) työtä tiivistäen,  yrittäjämäisyys koostuu kahdesta keskeisestä myytistä, jotka ovat:

1) Kuolema ja Uudelleensyntymä. Yrittäjä on valmis jatkuvaan itsensä tuhoamiseen markkinavoimien avulla. Ainoa tapa menestyä tämän myytin mukaan, on valmius kyseenalaistaa vanhat totuudet ja vanhat minuudet. Yrittäjä on tästä näkökulmasta käsin Schumpeteriläisen luovan tuhon työkalu, väline, joka sykleittäin etenevän itsetuhon kautta kohottaa yhteiskunnan kohti aina jalostuneempaa kehityksen astetta. ’Disruptoidessaan’ itsensä, pääoman ja teknologian jumalaisen kohtalonsormen ohjaamana, yrittäjä on siis itse maailmansielu.

2) Maailman lunastus. Palkintona yrittäjyydestä on lopulta paitsi itsen, myös maailman lunastus. Tuhotessaan itsensä, yrittäjä löytää vastauksen maailman todellisesta luonteesta, eteenpäin marssivasta edistyksen voimasta, ja sulautuu osaksi tätä liikettä.

Joseph Campbellin vertailevan mytologian klassikkoteos ‘‘Hero with a thousand faces’ (1949) antaa yhden vastauksen sille, miksi yrittäjän ideaali on globalisoitunut viime vuosikymmeninä. Kapitalistinen yrittäjä-identiteetti hyödyntää tästä näkökulmasta katsoen Campbellin ‘monomyyttiä’ eli lukuisissa uskonnoissa ja myyteissä esiintyvää arkkityyppistä kuvausta ‘sankarin matkasta’. Tämä matka alkaa sankarin jättäessä tutut seudut taakseen ja päättyy ihmeellisen vastauksen löytämiseen. Matkan varrelle mahtuu epäilystä, kateutta, yllättäviä auttajia ja vääriä jumalia. Lopussa sankari, viimeisen taistelun jälkeen, kokee järisyttävän metamorfoosin ja saa jumalaisen palkinnon jonka avulla koko maailma muuttuu paremmaksi. Rajat Bodhipuun alla istuvan Buddhan ja teknologiseen verkostoon sulautuvan yrittäjän välillä hämärtyvät.


Kuva: myyteissä toistuva arkkityyppinen ‘sankarin matka’ Joseph Campbellin mukaan. wikicommons

Piilaakso edustaa tässä mytologiassa maanpäällistä paratiisia ja myyttistä keskusta, jossa rajat mahdollisen ja mahdottoman välillä rikkoutuvat. Piilaakson ruumiillistuma on yrittäjä-sankari, joka etsii rinnalleen oikeat

/‘mentorit’

Kreikan kielestä Mentōr. Viittaa nimeen, jolla kutsuttiin Odysseuksessa esiintyvää neuvonantajaa. Start-up diskurssissa liiketoimintaa koskeva neuvonantaja.

sekä

/‘enkelisijoittajat’

Sanan juuret viittavaat paitsi jumalan viestinviejiin, myös spekaattelimaisia teatteriesityksiä tukeneisiin mesenaatteihin. Start-up diskurssissa enkelijsijoittaja viittaa liikeideaan investoivaan riskisijoittajaan.

ja  jalostaa liikeideastaan

/’yksisarvisen’.  

Juuret legendassa, jossa vain neitsyt tai viaton henkilö voi kaapata ihmeitä tekevän eläimen; start-up diskurssissa viittaa ihmeelliseen, yli miljardin dollarin arvoisen start-up yritykseen.

Yksisarvisensa taikavoimien avulla yrittäjä levittää maailmaa mulllistavan ratkaisunsa kuluttajakansalaisten saataville ja voi lausua:

/“Se on täytetty”.

Kuten rikkauksia ja hyvää onnea jauhava Sampo, Piilaakson myytti teknologiasta, uudesta singulariteetistä,  lupaa uutta ‘runsauden aikaa’ meille kaikille. Mutta kuten niin monet muutkin paratiisin portit, nämäkin ovat todellisuudessa kapeat.

Kalifornian alueen hippi-imagosta, teknologiajohtajien LSD -menneisyydestä ja ‘Idän viisauksista’ ammentaen, uusi kapitalisti on joka tapauksessa paitsi voiton tavoittelun, myös yhteiskunnallisen uudelleensyntymän airut. Nora Dominique (2015) esittää, että Piilaakson transendentti lupaus onkin se, että maailmaa uhkaavat katastrofit voidaan estää, integroimalla oma minuus teknologian ja kapitalismin puhtaaksi tekeviin virtoihin. Valo sijaitsee sinussa, lapseni. Tällä kapealla polulla minän, maailman ja markkinavoimien ykseyteen, mindfulness auttaa pitämään fokuksen sisäisen sankarin jalostamisessa.


Kainchi Dam -Temppel Intiassa, josta Steve Jobs ja Marck Zuckerberg löysivät markkinapotentiaalinsa / Flickr/Rick Bradley

OSA 3. Yhteiskuntakriittinen mindfulness?

’Hän joka ei koskaan ajattele mitään omanaan, ei koskaan tunne puutetta. Häntä ei menettämisen pelko hallitse’

Gautama Buddha (563/480 – 483/400 BCE)

Mindfulness ei kuitenkaan ole innovaatiotalouden monopoli. Individualistisen ja markkinalähtöisen mindfulnessin rinnalla on myös kriittisempiä perinteitä ja epäilemättä monissa paikoissa nämä perinteet sekoittuvat toisiinsa mielenkiintoisilla tavoilla.

Seuraten Alan Wattsin määritelmiä ’buddhalaisuuden’ yhteisistä piirteistä (5), voidaan kuitenkin tehdä teoreettinen jaottelu ’yhteiskuntakriittisen’ buddhalaisen mindfulnessin ja kapitalistisen mindfulnessin välille. Kapitalistinen mindfulness kääntää buddhalaisen mindfulnessin opetuksia päälaelleen ainakin kolmella tavalla.

  1. Nykyisen egon vahvistaminen. Nyky-mindfulnessin todellinen mantra on ‘hyväksy kapitalistinen versio itsestäsi’– ei ‘luovu itsestäsi’. Minän kuolema on kapitalistisessa versiossa todellisuudessa illuusio. Tavoitteena ei ole etääntyä itsestä – ja katsella elämän jumalaista farssia lempein, ulkopuolisen silmin – vaan tarrautua yhä vahvemmin sosiaalisesti annettuun sankaritarinaan. Vanhoissa teksteissä meditaatio alkoi yleensä irrottautumisella, kirjaimellisella luopumisella sosiaalisisten hierarkioiden odotuksista. Vain irrottautumisen kautta mielikuvitus pystyi vapautumaan. Työpaikan järjestämä mindfulness tuskin tähtää tähän. Älä siis kuvittele toisin, vaan kuvittele tuloksellisesti.
  2. Yksilön erottaminen yhteisöstä. Kapitalistisessa mindfulnessissa on kyse sinusta ja sinun kärsimyksen voittamisesta – tai ehkä paremminkin unohtamisesta. Meditaation tavoitteena on luoda rauhallinen, pumpulimainen olotila, hetken unohdus juuri sinulle. Sinua ei kehoteta katsomaan maailmaa silmästä silmään ja pohtimaan, kuinka sinun kärsimys ja ahdistus yhdistyy maailman kärsimykseen ja ahdistukseen (Davies 2011). Jos etsitkin vastauksia näihin polttaviin kysymyksiin, etsit niitä markkinatalouden ratkaisujen kautta, metodi (jota buddhalaisuudessa ei voi ikinä erottaa päämäärästä) etukäteen annettuna. Sinua ei kehoteta avoimesti kysymään mitä me voisimme tehdä tälle meitä yhdistävälle kärsimykselle? Mindfulness muuttuu kapitalismin viitekehyksessä radikaalista elämäntavasta virkistäväksi unohtamisen ja toisinkuvittelun harjoitukseksi. Radikaalein teko, joka kumpuaa ‘Idän filosofioista’ lännessä, tiivistyy usein vuoden tai kahden ‘henkiseksi’ tauoksi oravanpyörästä Balilla tai intiassa. Pakomatkaksi, jonka aikana voi pohtia: mitä minä todella haluan tehdä työelämässä?
  3. Kilpailumentaliteetti ja status. Johtuen siitä, että mindfullness on niin kytkeytynyt kapitalistiseen järjestelmään, siitä on tullut statussymboli. Se ei ole maailmasta kieltäytymisen (vallasta kieltäytymisen) vaan maailmaan kuulumisen symboli. Mindfulness-henkisyyttä esiin tuomalla tulee hyväksytyksi, parhaimmillaan jopa juhlituksi roolimalliksi. Henkisyys muuttuu salaisuudesta – suuresta Tuntemattomasta –  ostettavaksi auraksi. Zen-buddhalainen sananlasku: ‘Jos tapaat Buddhan polullasi, tapa hänet’ (6) muuttuu 2000 -luvulla  muotoon ‘jos tapaat Buddhan polullasi, ota Selfie’.

Schererin ja Waistellin (2018) argumentteja seuraten voimme tehdä vielä yhden, filosofisemman erottelun kapitalistisen ja yhteiskuntakriittinen mindfulnessin välille. Tätä erottelua voimme lähestyä kahden keskeisen buddhalaisen käsitteen kautta. Nämä käsitteet ovat “Ei-dualismi” ja “Ei-minä”.

Ei-dualismin periaate on, että ei ole erikseen puhdasta materiaa ja puhdasta henkeä. Subjektin ja objektin välinen jako on harhaa: materiaaliset olosuhteet, ja niiden epäoikeudenmukaisuudet vaativat myös hengen muutosta. Ja toisinpäin. Mindfulness ei ole vain hiljaista mietiskelyä, vaan myös aktiivista materiaalisen todellisuuden tiedostamista ja osallistumista sen muuttamiseen. Samankaltaisen ajatuksen materian ja kulttuurin syvästä vuorovaikutussuhteesta voi löytää myös viimeaikaisesta kielen ja mielen filosofiasta, kokeilevasta biologiasta ja geenitutkimuksesta tai esimerkiksi 1920 -luvun jälkeisestä fysiikasta (7).

Ei-Minän periaate korostaa taas esimerkiksi dialogisesta filosofiasta (8) tuttua ajatusta, ettei minää ole irrallaan muista. Minän ja Sinän rajaa ei oikeastaan ole, sillä me molemmat olemme saman mutta moninaisen mielen projektioita. Tästä näkökulmasta käsin me olemme transsendenssin ja arkisen, Minän ja Sinän välissä poukkoilevia paradokseja. Emme puhtaita yksilöitä, emmekä myöskään puhtaita kollektiiveja, vaan jotain elävämpää.  Jotain, joka makaa niin liberalististen massayksilöiden kuin stalinististen ja nationalististen heimojen kuin romanttisen ykseyden tuolla puolen. Yhteiskuntakriittinen meditaatio lähtee siitä perusajatuksesta, että kärsimyksestä vapautuminen on minun ja sinun välisiä rajoja purkava, yhteinen uudelleenkuvittelun projekti. Tässä kohtaa kysymykset maantieteellisistä, kulttuurisista, etnisistä ja luokkajaoista tulevat kriittisen meditaation kohteeksi (9). Ero kapitalistiseen meditaatioon on ilmeinen.

Useat länsimaalaisen aatehistorian kriitikot ovat esittäneet, että lännessä lisääntyvät ahdistus- ja stressiperäiset sairaudet sekä yksinäisyyden ja irrallaan olemisen kokemukset (10) ovat mekanistisen, erotteluihin pohjaavan kartesiolaisen maailmankuvan lopputulema (Tarnas 2010; Twenge 2012, 2017). Tästä näkökulmasta on kysyttävä, auttaako Piilaakson trendikäs mindfulness meitä vapautumaan patologisesta yksinäisyydestä ja messiaanisista, sosiaalisia paineita lisäävistä sankaritarinoista vai uppoammeko yhä syvemmälle meille ja maailmalle vahingolliseen kertomukseen?

Yhteenveto: et tee mindfulnessia

Kapitalismi syntyy uudelleen vain, jos kuvittelemme sen tarinan maailmasta ja meistä todeksi. Tuolla tarinalla on todellisia seurauksia.

Kuudennen sukupuuttoaallon keskellä.

Tilanteessa jossa puolet maailman varallisuudesta on kasaantunut kahdeksalle ihmiselle,

ja 58 % selkärankaisista on kadonnut.

Työpaikalla joogataan.

Elon Musk rakentaa pelastusvenettä Marsiin

Kun ihmisten tietoisuus lähenevästä kollektiivisesta kriisistä kasvaa, syntyy nykyistä järjestelmää ylläpitäviä virvatulia, jotka estävät ihmistä kuvittelemasta toisenlaisia minuuksia, toisenlaisia maailmoja. Mindfulness ja hyödykkeelistetyt ‘idän filosofiat’ ovat yksi näistä irvikuvista, joiden avulla etsimme vaihtoehtoja ahdistavalle nykyisyydelle. Niin kauan, kun Mindfulness on kiinni samoissa medioissa, samoissa ontologioissa ja samassa arvonluonnin kehyksessä kuin itse ahdistusta tuottava järjestelmä, on vaikea uskoa, että ahdistus saataisiin hallintaan. Kärsimyksen kierteestä vapautusta toivova yksilö koukkaa kuvitellun itänsä kautta yhä uudelleen ja uudelleen takaisin painajaiseensa.

Uskon, että ‘idän filosofioiden’ kytkeytyminen kapitalismiin voi kuitenkin lopulta palvella positiivista muutosta. Ei ole taattua, että radikaali luovuus ja henkisyys pysyvät kapitalismin silikoonihäkissä silloin, kun kaltereita joudutaan koodaamaan uusiksi. Luotan siihen, että jossain vaiheessa mielikuvituksesta tulee taas kollektiivinen poliittinen kysymys ja todellisia uudelleenkuvittelun ja -tekemisen  tiloja syntyy. Individualistinen mindfullneskin voi hiljaisuuden hetkenä johtaa ennalta-arvaamattomiin ajatuksiin, outojen olioiden heräämiseen luolan perällä.

Esiintyessään ‘vaihtoehtoisena’ ja henkisenä, hyödykkeellistetty ja helposti saavutettava ‘itä’ näyttää tällä hetkellä kuitenkin valtaavan tilaa todelliselta uudelleenkuvittelulta. Niin kauan kuin Mindfulness ei saa sinua näkemään, että oma vapautesi on sidottuna muiden vapautukseen, oma ahdistuksesi muiden ahdistukseen, et tee mindfulnessia, vaan sen irvikuvaa.


Lisähuomiot:

1) Näiden kurssien väitettyjä tieteellisiä hyötyjä on Van Dammin mukaan voimakkaasti liioiteltu (2017). Seppälä (2017) ja monet muut argumentoivat kuteinkin, että mindfulnessin osoitetut tieteelliset terveyshyödyt ovat kiistattomat. ks. vaikutuksista suhteessa muihin ‘hoitomuotoihin’ myös täältä.

2) Kapitalistisesta mielikuvituksesta ks. Dumezil (1968) Illouz (2013), Sahlins (2017), Kristeva (1982), Weber (1905).

3) Kapitalistisesta mielikuvituksesta myös: Flannery & Marcus (2013), Krier et al (2017), Lent (2018)

4) Boutangin analyysissä on fundamentaalisia ongelmia, joihin en tässä kirjoituksessa kuitenkaan keskity. Nämä ongelmat liittyvät a) tuotantotavan muutosten ylikorostamiseen kapitalismin historian tulkinnassa sekä b) luokka-analyysin heikkouteen.

5)On tärkeää painottaa ettei ole yhtä buddhalaisuutta ja jokainen buddhalaisuuden muoto on jatkuvasti kehittyvä ja monimuotoinen. Wattsin mukaan yhteiskuntakritiikki, oman identiteetin radikaali kyseenalaistaminen, ihmisten ja ei-ihmisten sekä subjektin ja objektin välisten rajojen haastaminen kuuluu olennaisesti kaikkiin buddhalaisuuden muotoihin. Watts keskittyi omassa työssään erityisesti Zen buddhalaisuuden tutkimiseen.

6) Tämä kuuluisa lause on usein liitetty munkki Linji Yixuaniin (Lin-chi I-hsüan) (Ishu & Rashaki, 1968) myöhemmin, tämän periaatteen psykoanalyyttistä ulottuvuutta on tutkinut Sheldon Kopp (1982) Lause jatkuu usein: ‘…jos tapaat partiarkan, tapa patriarkka…’ (App 2012: 27).

7) Mielen ja materian vuorovaikutuksesta ks. esim Bateson 1979, Lent 2015, BBC 2015, Barash 2014

8) Dialogisesta filosofiasta viittaan tässä esimerkiksi Martin Buberin ja Emmanuel Levinasin kirjoituksiin.

9) On myös hierarkioita, joita buddhalaisuuden levitessä länteen on pystytty purkamaan. Yksi tällainen hierarkia on sukupuolten välinen hierarkia. Lännessä meditointi on tässä mielessä kuulunut kaikille.

10) Olisiko siis mahdollista, että lännessä, erityisesti nuorten keskuudessa kasvava yksinäisyyden kokemus , ahdistushäiriöiden , narsismin ja stressipohjaisten sairauksien nousu ja pessimististen ja vihamielisten asenteiden lisääntyminen , linkittyy osittain moderniin kapitalistiseen ontologiaan ihmisestä? ks. tästä näkökulmasta: Twenge 2012, 2014, 2017 sekä Guardian 2018a ja 2018b ja Washington Post 2018.

Lähteet

Altvater, E., Crist, E., Haraway, D., Hartley, D., Parenti, C., & McBrien, J. (2016). Anthropocene or capitalocene?: Nature, history, and the crisis of capitalism. Pm Press.

Bacha, A., & Bhagavan, M. (2013). The Commodification of Love: Gandhi, King, and 1960s Counterculture. War and Peace: Essays on Religion and Violence.

Bateson, Gregory. Mind and nature: A necessary unity. Vol. 255. New York: Bantam Books, 1979.

Barash, D. P. (2014). Buddhist biology: Ancient Eastern wisdom meets modern Western science. Oxford University Press.

Bloom, Peter. The ethics of neoliberalism: the business of making capitalism moral. Routledge, 2017.

Bottici, Chiara, and Benoît Challand, eds. The politics of imagination. CRC Press, 2011.

Bostrom, Nick. “The future of humanity.” New waves in philosophy of technology. Palgrave Macmillan, London, 2009. 186-215.

Clark, Andy. (2008). Supersizing the mind: Embodiment, action, and cognitive extension. Oxford and New York: Oxford University Press.

Dominique, N. (2015). Lettres à mes parents sur le monde de demain. [english translation] Trans. x. Surname. Paris: Grasset.

Marttila, T. ( 2013). The culture of enterprise in neoliberalism: specters of entrepreneurship. Vol. 87. London: Routledge

Moulier-Boutang, Yann. Cognitive capitalism. Polity, 2011.

Davies, James. “Positive and negative models of suffering: An anthropology of our shifting cultural consciousness of emotional discontent.” Anthropology of consciousness 22.2 (2011): 188-208.

Davidson, Richard J., Williams James, and Anne Harrington, eds. Visions of compassion: Western scientists and Tibetan Buddhists examine human nature. No. 220. Oxford University Press, 2002.

Faure, Bernard, and Janet Lloyd. Double exposure: cutting across Buddhist and western discourses. Stanford University Press, 2004.

Flannery, Kent, and Joyce Marcus. “The Creation of Inequality: How Our Prehistoric Ancestors Set the Stage for Monarchy, Slavery, and Empire.” American Journal of Archaeology 117.4 (2013).

Florida, Richard. Cities and the creative class. Routledge, (2005).

Franklin, J. Jeffrey. The lotus and the lion: Buddhism and the British empire. Cornell University Press, 2008.

Frank, A. G., & Gills, B. (1993). The World System: Five Hundred or Five Thousand Years?’. London and New York: Routledge, Kegan&Paul.

Gills, B. K. (2010). Going South: capitalist crisis, systemic crisis, civilisational crisis. Third World Quarterly, 31(2), 169-184.

Goldin, Ian, and Chris Kutarna. Age of discovery: Navigating the risks and rewards of our New Renaissance. Bloomsbury Publishing, 2016.

Healey, K. (2015). Disrupting Wisdom 2.0: The quest for “mindfulness” in Silicon Valley and beyond. Journal of Religion, Media and Digital Culture, 4(1), 67-95.

Israel, Jonathan I. Radical enlightenment: Philosophy and the making of modernity 1650-1750. OUP Oxford, 2002.

Jung, Carl Gustav. The archetypes and the collective unconscious. Routledge, 2014.Journal of Management, Spirituality & Religion: Volume 15, Issue 2: Critical Perspectives on Corporate Mindfulness, 2018.

Illouz, Eva. Cold intimacies: The making of emotional capitalism. Polity, 2007.

Krier, Daniel, and Mark P. Worrell, eds. The Social Ontology of Capitalism. Palgrave Macmillan US, 2017.

Kopp, Sheldon. If you meet the Buddha on the road, kill him: The pilgrimage of psychotherapy patients. Bantam, 1982.

Kristeva, Julia. “Power of Horrors.” An Essay in Abjection. New York: Columbia UP (1982).

Lent, Jeremy R. The Patterning Instinct: A Cultural History of Humanity’s Search for Meaning. Prometheus Books, 2017.

Loy, David. The great awakening: A Buddhist social theory. Simon and Schuster, 2003.

Moacanin, Radmila. The essence of Jung’s psychology and Tibetan Buddhism: Western and Eastern paths to the heart. Simon and Schuster, 1986.

Ollman, Bertell, and Ollman Bertell. Alienation: Marx’s conception of man in a capitalist society. Cambridge University Press, 1976.

Pinker, Steven. Enlightenment now: the case for reason, science, humanism, and progress. Penguin, 2018.

Sahlins, Marshall. Stone age economics. Routledge, 2017.

Sennett, R. (2007). The Culture of the New Capitalism. [Uuden kapitalismin kulttuuri] Trans. K. Koskinen Tampere: Vastapaino

Scherer, Bee, and Jeff Waistell. “Incorporating mindfulness: questioning capitalism.” Journal of Management, Spirituality & Religion 15.2 (2018): 123-140.

Sloterdijk, Peter. “Eurotaoismus Zur Kritik der Politischen Kinetik.” (1989).

Tan, Chade-Meng, “Search Inside Yourself: The Unexpected Path to Achieving Success, Happiness (and World Peace),” HarperOne, 2014.

Tarnas, Richard. The passion of the Western mind: Understanding the ideas that have shaped our world view. Random House, 2010.

Twenge, Jean M., and W. Keith Campbell. The narcissism epidemic: Living in the age of entitlement. Simon and Schuster, 2009.

Twenge, Jean M. Generation me-revised and updated: Why today’s young Americans are more confident, assertive, entitled–and more miserable than ever before. Simon and Schuster, 2014.

Twenge, Jean M. IGen: Why Today’s Super-Connected Kids Are Growing Up Less Rebellious, More Tolerant, Less Happy–and Completely Unprepared for Adulthood–and What That Means for the Rest of Us. Simon and Schuster, 2017.

Van Dam, Nicholas T., et al., “Mind the Hype: A Critical Evaluation and Prescriptive Agenda for Research on Mindfulness and Meditation,” Association for Psychological Science, October 2017.

Huffington Post (2018). Link: https://www.huffingtonpost.com/dean-debnam/huge-rise-in-global-employee_b_8923252.html?guccounter=1

Walsh Z. (2016) A Meta-Critique of Mindfulness Critiques: From McMindfulness to Critical Mindfulness. In: Purser R., Forbes D., Burke A. (eds) Handbook of Mindfulness. Mindfulness in Behavioral Health. Springer, Cham

Watts, Alan. Psychotherapy east & west. New World Library, 2017.

Wilson, Jeff, “Mindful America: The Mutual Transformation of Buddhist Meditation and American Culture,” Oxford University Press, 2014

Žižek, S. (2017). The courage of hopelessness. London: Allen Lane.

Žižek, Slavoj. From western Marxism to western Buddhism. 2001.

Media-artikkelit

BBC (2017)

http://www.bbc.com/earth/story/20170215-the-strange-link-between-the-human-mind-and-quantum-physics

Business Insider (2018)

CNBC(2018). https://www.cnbc.com/2018/08/13/democrats-more-positive-about-socialism-than-capitalism-gallup-poll.html

Guardian 2018a:
https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/apr/25/loneliness-cured-value-solitude-medicalising-epidemic

Guardian 2018b:
& https://www.theguardian.com/society/series/loneliness-uncovered

Valdez, Ruby. 2018. https://www.techtimes.com/articles/227044/20180508/rise-of-anxiety-in-us-poll-reveals-what-americans-are-most-worried-about.htm

Rosen, Larry 2017

https://www.psychologytoday.com/us/blog/rewired-the-psychology-technology/201706/the-anxiety-epidemic

Kim, Hannah H. The meditation industry. Business researcher. Sage (2018) http://businessresearcher.sagepub.com/sbr-1946-105603-2878495/20180129/the-meditation-industry

Shachtman, Noah, “In Silicon Valley, Meditation Is No Fad. It Could Make Your Career,” Wired, June 18, 2013, http://tinyurl.com/yboctvws.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s